Askolan metsästysseuran alueella elää monipuolinen riistakanta. Sorkkaeläimistä tärkein riistaeläimme on hirvi, mutta viime vuosien aikana valkohäntäpeuran kanta on ilahduttavasti vahvistunut. Pienriistaa pyydetään runsaasti ja niistä eniten jänistä. Kanalinnuista fasaani on varmasti yleisin, mutta täällä on paikoin myös peltopyy- sekä lehtokurppa-alueita. Metso- ja teerikanta on tyypillinen näin Etelä-suomen alueelle. Pienpetopyynnillä pyritään rajoittamaan enimmäkseen kettu- ja supikoirakantoja. Ilveksiä alueella on ja paljon, ja niillekin on yleensä vuosittain yksi kaatolupa yhdessä Pukkilan seuran kanssa.Jahtikausi avataan vuosittain 10. elokuuta kyyhkyjahdilla 

Alla esittelemme alueemme tyyppillisiä riistaeläimiä. 

Alueemme riistasta

Tuntomerkit: Suurikokoisin hirvieläin; ruumiin pituus jopa 300 cm, säkäkorkeus 170–210 cm, elopaino sonneilla jopa 600 kg. Paino aikuisilla vaihtelee suuresti, keskimääräinen lihapaino n. 180 kg, puolitoistavuotiaalla n. 150 kg ja vasalla n. 80 kg. Karva tummanharmaa ympäri vuoden, jalat vaaleat. Naaraalla vaalea väri ulottuu kiilana hännän alapuolelle. Vasa aluksi punaruskea, syyskuulla väri vaihtuu harmaaksi. Leukaparta molemmilla sukupuolilla. Aikuisilla päästä kaareva leveä turpa, vasan turpa lyhyt. Vasalla 4 poskihammasta, aikuisella 6. Hirvisonni on hahmoltaan voimakkaasti etupainotteinen. Lehmän selkä vaikuttaa pitkähköltä ja keskikohta tuntuu olevan notkolla. Vain sonneilla sarvet, jotka voivat olla leveät lapio- (palmata) tai kapeat hankosarvet (cervina). Myös välimuotoja esiintyy. 

Esiintyminen: Koko maassa; tiheys vaihtelee suuresti johtuen lähinnä laidunmaista sekä verotuksen suuntaamisesta. Tiheystavoite maan eteläosassa 2-4 yksilöä/1000 ha ja Lapissa 0,5-3/1000 ha. Vuodenaikojen mukaiset vaellukset tyypillistä. Elää kesällä rehevillä alavilla mailla, talveksi voi kerääntyä laumoiksi kuivemmille maille mm. mäntytaimikoihin.

Lisääntyminen: Kiima syys-lokakuussa. Kantoaika n. 8 kk. Nuori lehmä synnyttää aluksi normaalisti yhden vasan. Myöhemmin kaksoisvasat yleisiä. Sukukypsä 1 1/2-vuotiaana.

Ravinto: Vuodenajan mukaan vaihdellen puiden ja pensaiden oksat sekä versot mm. haapa, pihlaja, pajut ja koivu, etenkin talvella lisäksi mänty ja kataja. Myös varvut ja ruohovartiset kasvit.

Muuta: Taloudellisesti tärkein riistaeläimemme. Hirvi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteessä, minkä vuoksi kantojen säätely on välttämätöntä. Vuotuinen saalis n. 58 – 85 000. Huippusaalis 84 525 (2002). Lähde: Suomen riistakeskus

Hirvi (Alces alces)

Tuntomerkit: Hirveä selvästi pienempi ja sirompi. Säkäkorkeus 90–110 cm, ruumiin pituus 150–180 cm. Pukin paino jopa 130 kg, naaras 40–80 kg. Tunnusomaista pitkähkö alta valkea häntä, jonka eläin nostaa häirittynä varoitussignaaliksi. Karvan väri kesällä punertavanruskea, syksyllä vaaleanharmaa, mahapuoli vaalea. Vasa tanakka, neliömäinen. Pukilla sisäänpäin kaarevat sarvet, usein nk. tulppaanisarvet.

Esiintyminen: Verraten yleisenä Hämeessä, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Muualla harvakseltaan esiintyviä kantoja. Elää viljelysalueiden tuntumassa reheväkasvuisissa metsissä. Talvella usein kuusikoissa, missä lunta on vähemmän.

Lisääntyminen: Kiima-aika marraskuussa. Synnyttää toukokuussa 1–2 (joskus 3) vasaa.

Ravinto: Vuodenajasta riippuen ruohovartiset kasvit, oraat, puiden ja pensaiden versot ja varvut. Talvella mm. mustikka ja kataja tärkeitä.

Muuta: Pohjoisamerikkalainen hirvieläinlaji, joka on tuotu Suomeen 1930-luvulla. Vuotuinen saalis nykyisin n. 23 000 yksilöä. Huippusaalis 25 400 (2010). Talviruokinta etenkin runsaslumisina talvina tarpeen. Lähde: Suomen Riistakeskus

Valkohäntäpeura (Odocoileus virginianus)

  • Grey Facebook Icon

© 2023 by APPETIZING ADVENTURES. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now